Aloittamisen vaikeus

On käsittämättömän vaikea alkaa laskemaan työpäivän jälkeen. Kävin kaupassa ja heitin ruoat jääkaappiin. Nyt tuijotan matikanlaskuja ja yritän motivoida itseäni ratkaisemaan niitä. Kuinka puistattavalta ajatukselta se tuntuukaan..

Miten te mahdolliset lukijat jaksatte? Henkilökohtaisesti uskon rutiiniin, jos ja kun siihen pääsee niin homma luistaa aivan kuten lenkkeilykin nihkeän aloittamisen jälkeen. 

Lukusuunnitelmani ei ole vielä valmis. Tässä vaiheessa en ajatellut lukea vielä Galenosta uudelleen (tai ennemmin sieltä mihin jäin), vaan panostaa enemmän laskurutiiniin. Myöhemmin voisin "palkita" itseäni Gallen sisällöllä. Tähtäimessä olisi, että lukisi ensin Galenoksesta seuraavan aiheen ja tekisi siihen liittyviä laskuja. Toisaalta laskut vaativat eniten aikaa ja keskittymistä ja niitä olisi ehkä viisasta tehdä ennen lukemista.

Tästäkin olisi kiva saada palautetta, minkälaisia lukusuunnitelmia, tekniikoita ja aikatauluja muilla hakijoilla on?

ps. Viimeaikoina olen lähinnä kahlannut läpi Lääkäriksi kirjaa ja pohtinut sen sisältöä joka on toistaiseksi käsitellyt lähinnä lääketieteen historiaa, etiikkaa, sekä lyhyitä haastatteluja eri alojen lääkäreistä. Tämä puhtaasti mielenkiinnon ja tajunnan laajentamiseksi ja se on toki oiva tapa vältellä niitä laskareita.